minä olen kuin aavikon vanha pölyinen kartta
kukkulat korkiat, solat osana hyllyvää vartta
minä olen kuin etelänavan loppumaton jää
peräni yhtä suurena näkynä eteen leviää
minä olen kuin Saharan hiekan kuiva kaivo
päivisin polttava, iltaisin puhaltava kylmä raivo
minä olen kuin Skandinavian 4 vuodenaikaa
mielialani arvailu on sinulle magiaa, taikaa
minä olen kuin itämaan mystiikka ja tuoksu
ei minulle kelpaa dieetit, eikä liikuntajuoksu
minä olen kuin erämaan yksinäisyys ja kaiku
ei kiire elämässä, eikä rakkauden haiku
epätäydellisenä maailmankarttana kuljen
itseni syliisi lämpimään iltaisin suljen
ohjaan sinut läpi aavikon, jäätikön, jokaisen maan
sinut sain tätä sekalaista karttapohjaa rakastamaan
>
perjantai, 4. kesäkuu 2010
Kommentit