minä olen kuin aavikon vanha pölyinen kartta
kukkulat korkiat, solat osana hyllyvää vartta

minä olen kuin etelänavan loppumaton jää
peräni yhtä suurena näkynä eteen leviää

minä olen kuin Saharan hiekan kuiva kaivo
päivisin polttava, iltaisin puhaltava kylmä raivo

minä olen kuin Skandinavian 4 vuodenaikaa
mielialani arvailu on sinulle magiaa, taikaa

minä olen kuin itämaan mystiikka ja tuoksu
ei minulle kelpaa dieetit, eikä liikuntajuoksu

minä olen kuin erämaan yksinäisyys ja kaiku
ei kiire elämässä, eikä rakkauden haiku

epätäydellisenä maailmankarttana kuljen
itseni syliisi lämpimään iltaisin suljen

ohjaan sinut läpi aavikon, jäätikön, jokaisen maan
sinut sain tätä sekalaista karttapohjaa rakastamaan
>